perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Valkoisen miehen rappio - osa 2

Kerroin 2015:

keski-ikäisten valkoisten miesten kuolleisuus on USA:ssa kasvanut voimakkaasti. Myös keskiluokan parissa. Samaan aikaan muiden väestöryhmien miesten kuolleisuus on alentunut voimakkaasti. Samaa ilmiötä ei ole havaittu muissa kehittyneissä maissa - kylläkin kommunismin romahtamisen jälkeisenä aikana Venäjällä.

Esitin seuraavan kuvan Economistist-lehdestä:


HS kirjoitti tänään samasta asiasta.

YHDYSVALTOJEN vähän koulutettujen viisikymppisten valkoisten kuolleisuus on ylittänyt samanikäisten mustien kuolleisuuden. Mustat amerikkalaiset ovat perinteisesti olleet valkoisia huono-osaisempia lähes kaikilla mittareilla.

Vielä vuonna 1999 keski-ikäisten kouluttamattomien amerikkalaisten kuolleisuus oli 30 prosenttia mustia pienempi; vuonna 2015 se oli 30 prosenttia mustia korkeampi.

LUVUT KÄYVÄT ilmi torstaina julkaistusta Princetonin yliopiston taloustieteilijöiden tutkimuksesta Mortality and Morbidity in the 21st Century, (suomeksi Kuolleisuus ja sairastavuus 2000-luvulla), jonka ovat tehneet Anne Case ja Angus Deaton. Tutkimuksesta kertoi The Wall Street Journal -lehti.

Casen ja Deatonin edellinen raportti vuonna 2015 nosti valkoisen väestön terveyskriisin suureksi puheenaiheeksi. Uudet tiedot vahvistavat aiempia havaintoja.

JATKOTUTKIMUS paljastaa, että vähän koulutettujen valkoisten kuolleisuus on noussut vuosina 1999–2015 kaikissa 25–64-vuo­tiaiden ikäryhmissä. Myös nuorten joukossa kuolleisuus on siis kasvanut.

Kuolleisuus korkeintaan lukion käyneiden valkoisten keskuudessa on noussut niin selvästi, että se on kääntänyt myös kaikkien valkoisten amerikkalaisten eliniänennusteen laskuun. Yli­opistokoulutettujen valkoisten amerikkalaisten kuolleisuus laskee yhä.

Yksi hurja grafiikka vertaa keski-ikäisten valkoisten amerikkalaisten kuolinsyitä eurooppalaisiin. Itsemurhat, alkoholi ja huumeet vievät hautaan paljon enemmän valkoisia amerikkalaisia kuin aiemmin. Euroopassa ja Australiassa näiden kuolinsyiden osuus on joko pudonnut, pysynyt tasaisena tai noussut vain hieman.


KUOLLEISUUDEN nousuun vaikuttavat tutkimuksen mukaan monet eri syyt. Tutkijat kutsuvat alkoholia, huumeita ja itsemurhia ”epätoivon kuolemiksi” ­(deaths of despair).

Opiaatteja sisältävien kipulääkkeiden reseptimääräykset Yhdysvaltojen apteekeissa ovat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa, ja samalla ovat lisääntyneet lääkkeiden väärinkäyttö ja riippuvuudet.

Näihin yhdistyvät sydänsairaudet ja syövät, jotka ovat keski-ikäisten yleisimmät kuolinsyyt Yhdysvalloissa. Kehitys näiden sairauksien torjumiseksi on hidastunut.

THE WALL STREET Journal -lehden mukaan tutkimus valottaa valkoisen työväenluokan asteittaista romahtamista vuoden 1945 jälkeen syntyneiden keskuudessa. Tämän ryhmän ruumiillinen ja henkinen terveys ja sitoutuminen työelämään on heikentynyt 1970-luvun alun jälkeen.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

Nuori mies

Sinä nuori suomalainen mies tai nainen, joka astut asepalvelukseen tänä vuonna tai ensi vuonna tai sitä seuraavana, olet aivan eri asemassa kuin me vanhemmat (mutta alle yhdeksänkymppiset), kun astuimme palvelukseen.

Kun itse vuonna 1976 menin armeijaan, sodan riski oli olematon. Elimme Euroopassa, joka oli jaettu Länteen ja Itään. Pelotteiden - kuten ydinaseiden - tasapaino takasi, että Länsi ja Itä eivät joutuneet Euroopassa sotaan keskenään. Sodan riski on ollut olematon pitkälle 2000-luvulle asti.

Mutta sinä voit joutua sotaan. Sinä voit oikeasti kuolla sodassa. Ainakin fiksuimmat teistä tietävät sen kirkkaasti. Jos menet aliupseeri- tai upseerikouluun, voit joutua johtamaan toisia miehiä, jotka luottavat henkesi sinun käsiisi. Astut armeijaan tietoisena, että olet erityisasemassa meihin vanhempiin verrattuna.

Tietysti kolmekymppinenkin on siinä mielessä samassa tilanteessa sinuun nähden, että hänkin voi joutua sotaan. Mutta kun kolmikymppinen teki valinnan siviilipalveluksen ja asepalveluksen välillä, sodan riski oli vieläkin mitätön. Siviilipalvelukseen ei menty silloin pelkuruudesta, vaan muusta syystä.

Vanhempasi voivat joutua hautaamaan sinut sankarihautaan samalla tavalla kuin mummoni sukupolvi teki. Suremaan loppuelämänsä.

Joudutte ehkä puolustamaan tätä maata ase kädessä ja henkenne riskeeraten. Koska Venäjä.

Se on kunniatehtävä.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2017

Venäjä - kansojen helvetti

Viime aikoina on Putinia ymmärtävissä piireissä on esitetty, että Stalinin aikana murhattiin nimenomaan venäläisiä ja murhaajat olivat jotain muuta kuin venäläisiä.

Tosiasiassa mm. suomalaiset olivat erityiskohtelun alla. Suomen kieli oli julistettu fasistiseksi. Inkerinmaalla oli määrätty teloituskiintiöt jokaiselle suomalaiselle paikkakunnalle ja kiintiöt ylitettiin aina reippaasti. Inkerin kansasta tuhoutui ehkä kolmannes. Pelkästään teloitettuina ja vankilereille menehtyneinä kuoli parikymmentä prosenttia. Kaikki koulut ja kirkot suljettiin ja kieli kiellettiin.

Suomalaisista punaisista, jotka olivat tulleet 1918 pakoon Suomesta tai myöhemmin Suomesta tai Amerikasta, tapettiin todennäköisesti paljon suurempi osa. Lapset vietiin lastenkoteihin ja heidät venäläistettiin, jos he olivat liian nuoria teloitettavaksi. Helsingin Sanomat kertoo tänään:

PRESIDENTTI Vladimir Putin julisti Valdai-klubin linjapuheessaan syyskuussa 2013 – samalla kun suomi läntisiä arvoja ja kauhisteli lännen moraalista rappiota –, että Venäjän suojeluksessa etnisten ryhmien on aina ollut hyvä elää:

”Kautta vuosisatojen Venäjällä, jonka jotkut ovat yrittänet leimata kansojen vankilaksi, ei pieninkään etninen ryhmä ole kadonnut. Ja ne ovat säilyttäneet ei vain sisäisen autonomian ja kulttuuri-identiteetin vaan myös historiallisen asuintilansa. Putin jatkoi, että vähemmistöjen kulttuuria ja kieliä tuettiin. ”Meidän pitäisi tuoda takaisin ja omaksua paljon siitä, mitä tässä suhteessa tehtiin.”

Pitäisiköhän neuvonantajien kertoa presidentille Venäjän suomalaisista?

"Suomalaisia ei tuolloin teloitettu vain Uralin alueella. Samaa tapahtui ainakin Karjalassa, Leningradissa, Permissä, Muurmannin alueella ja Komissa. ...

VANKEJA HUU­DETTIIN Tšelja­binskin täysistä selleistä kuulus­teluihin: Hanttu Niilo. Hansen-Haug Niilo. Hansen-Haug Kristiina. Hakala Einari. Hakala Iida. Haapalainen Erland. Tyyskä Markus. Tuuli Adolf. Tuominen Otto... Wahlstén Kirsti. Wahlstén Viljo. Varja Viljo. Vartiainen Yrjö.­ Vartiainen Kalle. Vaittinen Fanny. Vaittinen Antti. Betman Väinö. Beck Lauri... He olivat kotoisin Kotkasta, Helsingistä, Sallasta, Jyväskylästä, Jämsästä, Petsamosta, Porista, Vehkalahdelta, Kuopiosta, Kemistä, Lohjalta, Viipurista...

Vankeja seisotettiin, hakattiin ja pidettiin valveilla, eikä heille annettu ruokaa. Heitä pidettiin komeroissa, joissa saattoi vain seistä. Heille valehdeltiin kotiin pääsystä. Nuoria tyttöjä houkuteltiin voileivillä ja teellä allekirjoittamaan pöytäkirja. Pöytäkirjoista näkyy, että pitkät öiset kuulustelut tuottivat mitättömän liuskamäärän tekstiä.

”Erityismenetelmät” ottivat aikansa. Yhden miehen päähän tiputettiin pisaroita, kunnes hän ei enää kestänyt. Sydäntautinen nainen istutettiin jääkylmään ammeeseen. Hän kuoli. Joidenkin silmiin pidettiin suunnattuna kirkas valo. Kesken kuulustelun nukahtaneet herätettiin kylmällä vedellä. Jotkut menettivät järkensä. Yksi suomalaismies yritti kuristaa kuulustelijansa. Ainoa, joka ei puhunut eikä allekirjoittanut,­ oli oululainen Veikko Huotari. Hänet valehirtettiin kolmesti.

Vankien nimet ja kotipaikat kirjoitettiin miten sattui, mutta jokaisesta tehtiin paperit ja jokainen valokuvattiin. Muutos näkyy kuvista: nuoret ihmiset katsovat kameraan järkyttyneinä ja vanhentuneina – laihoina, kalpeina, ryppyisinä, harmaantuneina. Miehille on kasvanut parta. Yksikään ei hymyile. KAIKKI TUNNUSTIVAT lopulta. Ihan mitä tahansa. Naiset, jotka eivät osanneet venäjää, sanoivat olevansa Suomen vakoojia. Monet tunnustivat suistaneensa junia raiteiltaan ja särkeneensä vetureita sekä räjäyttäneensä asemia ja tehtaita.

Eräs mies sanoi tappaneensa Stalinin. Jotkut olivat tulleet ”polttamaan metsiä” tai ”räjäyttämään patoja”. Joku oli jäädyttänyt veden vesijohdoissa, toinen ripotellut hiekkaa laakereihin. Oli kehuttu fasisteja, ja kauppajonossa oli haukuttu ryssiä. Rappari Viktori Alhonen oli ”tehnyt sabotaasia valamalla 10 senttiä liian leveitä porrasaskelmia”. Siitä seurasi kuolemantuomio. 20-vuotias Salli Lappalainen Kemistä oli ”hitsannut autoa huolimattomasti ja aiheuttanut seisokin tehtaalla”. Tuomio: kymmenen vuotta pakkotyötä Karagandan leirillä ja karkotus Siperiaan.

Kotkalainen Veikko Ollikainen oli tullut Suomesta 12-vuo­tiaana ja ”saanut vakoilutehtäviä”. Hän yritti paeta Suomeen, mutta hänet saatiin kiinni Karjalassa ja ammuttiin. Hänen isänsä teloitettiin, ja sisko joutui pakkotyöleirille. Nuorin vangittu, Siiri Hämäläinen, oli lähtenyt 12-vuotiaana Suomesta. Häneltä tiukattiin, kuka hänet oli värvännyt. Hän oli 17-vuotias, kun hänet passitettiin kymmeneksi vuodeksi leirille.

Muutkin teini-ikäiset tytöt joutuivat leireille kymmeneksi vuodeksi. Tyttöjen rikos oli se, etteivät he ilmiantaneet vanhempiaan ja veljiään. Heille valehdeltiin, että vanhemmat oli lähetetty 25 vuodeksi leiriin ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Rikosvastuun ikäraja oli 1930-luvulla laskettu 12 vuoteen, mutta sen ikäisiä ei kuitenkaan ammuttu. Pienet suomalaislapset sijoitettiin eri lastenkoteihin. Heidän nimensä muutettiin, ja heidät venäläistettiin. Joidenkin papereissa on maininta: sijoitetaan lastenkotiin, ja kun kasvavat, auttavat valtiota asuttamaan Neuvostoliiton harvaan asuttuja alueita: Kazakstania, Siperiaa ja Karjalaa."

tiistaina, helmikuuta 14, 2017

Mustan lipun alla. Elias Simojoen elämä ja utopia

Tutkija Miika Siirosen kirja Valkoiset vuodelta 2011 kuvaa valkoisten yhteisöllisyyden nousua ja sen myöhempää nakertumista, kun Maalaisliitto ja Lapuan Liike ajautuivat ristiriitaan. Siirosen sympatiat ovat vasemmalla, mutta kirja on aivan erinomainen ja erittäin suositeltava.

Nyt Siironen on kirjoittanut kirjan 30-luvun kansallismielisen liikkeen karismaattisesta johtajasta ja marttyyrista kansanenedustaja ja heimosoturi Elias Simojoesta. Arvostelu kirjasta on HS:ssä. Itse en kirjaa vielä ole lukenut.

maanantaina, helmikuuta 13, 2017

Voima-lehdeltä erinomainen artikkeli hyvinvointiyhteiskunnan rasistisesta luonteesta

Voima-lehti kirjoittaa siinä mielessä asiaa että faktapohjalta tarkasteltuna väitteet ovat sataprosenttisesti totta:

"Hyvinvointivaltion tarina kertoo yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta. Sen tarinan välttämätön perusta oli yhtenäinen ja rajattu kansakunta: yhteinen suomalaisuus yhdisti moraaliseen vastuuseen naapurista ja antoi solidaarisuudelle syyn, vaikka pienenkin. Samalla hyvinvointivaltion tarinan perusta oli ulossulkeva nationalismi. Eikä tilanne ole muuttunut: vaihtoehtoisia tarinoita ei ole.
Hyvinvointivaltion taustalla olevan nationalismin elinvoiman näkee rasistisista nettikeskusteluista. Niissä toistuu ajatus, jota hyvinvointivaltion kannattajat eivät yleensä kehtaa sanoa ääneen: ”Emme vihaa ulkomaalaisia, mutta meidän pitää keskittyä huolehtimaan suomalaisista. Siksi emme voi ottaa tänne pakolaisia.”
Koko hyvinvointivaltion projekti hajoaa, jos ei suostu kannattamaan väkivaltaisella rajapolitiikalla aidattua yhteisöä. Yhteisön jäseniksi hyväksytyt saavat (tietyin ehdoin) sosiaaliturvaa ja muita oikeuksia. Ulossuljetut eivät saa. Niin yksinkertainen on hyvinvointivaltion pohja."
Voi tietysti kysyä että kuinka paha asia "väkivaltaisella rajapolitiikalla" aidattu yhteisö oikeasti on.
Elinor Ostrom - ensimmäinen talouden Nobelin saanut nainen - totesi, että yhteisresurssin kuten hyvinvointivaltion käytön organisoiminen nimenomaan PERUSTUU ulossulkemiseen.
"Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.
Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.
Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.
Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia." (Elinor Ostromin kirjasta Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action (Political Economy of Institutions and Decisions).)
"Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.
Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.
Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpää kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.
Collier ottaa esimerkin kansallisen identiteetin tehokkuutta kasvattavasta vaikutuksesta Keniasta ja Tansaniasta. Klassisen tutkimuksen mukaan kenialaisissa kylissä julkishyödykkeiden (esimerkiksi kaivojen ja kyläkoulujen) ylläpito on selkeästi tehokkaampaa, jos kylän asukkaat ovat samaa heimoa. Tansaniassa, missä etninen koostumus on hyvin samantyyppinen kuin naapurimaassa Keniassa, mutta missä tansanialaisen kansallistunteen ja kansallisen kielen luomiseen on panostettu voimakkaasti, vastaavaa kuviota ei synny." (Collier, Exodus)
Se on tietysti sitten toinen kysymys onko tällaisessa identifioitumisessa yhdeksi kansaksi, joka kokee solidaarisuutta korkeintaan omiaan kohtaan, jotain aivan hirveän pahaa. Toki voi ajatella että siinä on jotain traagista, mutta pragmaatikko pitää olennaisimpana että asia ymmärretään. 
Kansakunnaksi identifioituminen on pikemmin voimavara, vaikka ei toki ongelmaton, kuten 1900-luvun historia meille opettaa.

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2017

Etelän ihmisten osuus Ranskan väestöstä

Etelän ihmisten (lähiitämaalaisten ja afrikkalaisten) osuudesta Ranskan väestöstä on vaikea saada tilastotietoa, koska Ranska tasavaltalaisen ideologiansa mukaisesti ei tilastoi ihmisiä syntyperän mukaan.

Steve Sailer keksi kuitenkin tutkia sitä, kuinka monelle ranskalaislapselle tehdään testi, onko lapsella perinnöllinen sirppisoluanemia. Taudin voi saada vain mikäli molemmat vanhemmat ovat geenin kantajia. Käytännössä geenin kantajia on vain malaria-alueella. Afrikassa, Kreikassa, Etelä-Italiassa ja Lähi-Idässä.

Tästä syystä vain ne lapset tutkitaan, joilla on molemmat vanhemmat malaria-alueelta.

Tulos oli dramaattinen:

After all those preliminaries, here are the unadjusted percentages of newborns targeted for testing in France because both parents come from the Global South:
2005: 25.6 percent
2010: 31.5 percent
2015: 38.9 percent


And Paris in 2015 was 73.4 percent, up from 54.2 percent just a decade earlier.
Tämä on tietysti vain yksi selvitys ja tulokseen pitää suhtautua varauksella. On kuitenkin hyvin mahdollista, että trendi on tämmöinen.

lauantaina, helmikuuta 04, 2017

Karkureista osa 3: vastaus Mashirille

Lisäys kello 14: Mashiri ei ilmeisesti todellisuudessa ollut kanssani juurikaan eri mieltä vapaaehtoisuusargumentista koska totesi minulle näin.

James Mashiri asettuu kirjoituksessaan "karkureiden" puolelle ja kritisoi Jussi Niinistöä ja reserviläisliittoa.

"Reserviläisliiton Olli Nyberg esitti MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksessä, että ”kieltäytymiset synnyttävät kuvan, jonka mukaan puolustus perustuisi vapaaehtoisuuteen, vaikka puolustusvelvoite on kirjattu perustuslakiin.” Vaikka huomioitasiin liturgiat asepalveluksesta, suuresta reservistä ja puolustusjärjestelmästä, on silti vaikea ymmärtää Nybergiä ja Reserviläisliittoa. Perustuslakiin on kirjattu maanpuolustusvelvoite, joka koskee jokaista kansalaista. Asevelvollisuus perustuu erityiseen lakiin ja se koske vain miehiä. Asevelvollinen, jonka vakaumus estää häntä suorittamasta asepalvelusta vapautetaan siitä ja määrätään siviilipalvelukseen."

Sellainen ajatus, että ne jotka eivät ole motivoituneita, on paras vapauttaakin puolustamasta maataan ase kädessä, kuullostaa ehkä tehokkuusnäkökulmasta järkevältä.

On kuitenkin toinen näkökulma jota tukee taloustieteellinen teoria:

Vapaamatkustaminen - eli se että vain osa laittaa esimerkiksi oman henkensä alttiiksi sodassa ja osa viittaa "vakaumukseen"- vie pohjan maanpuolustukselta. Jos vapaamarkustajia ei pysäytetä esimerkiksi demonisoimalla, julkishyödykkeen (maanpuolustus) tuotto romahtaa ennemmin tai myöhemmin.

(Jos ongelmatiikka on tuntematon tai jos lukija ajattelee, että maanpuolustuksen pitää perustua taloudelliseen insentiiviin tai vakaumukseen, kannattaa tutustua asiaan. Vaatii hiukan opiskelua. http://perseus.iies.su.se/~alind/Links/IUIWP585.pdf  Yksi kirjoittajista (Weibull) on Tukholman School of Economicsin taloustieteen professori.)

Vakaumuksestahan nekin puhuvat joiden mukaan rokotuksesta kieltäytyvät ovat parempia ihmisiä. Joidenkin mielestä taas rokotuksista kieltäytyminen on jokaisen oma asia. Tosiasiassa kuitenkin immuniteetti on laumailmiö ja rokotuksesta kieltäytyminen aiheuttaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia.