perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Metsästäjä-keräilijä-heimosta EU:hun - ihmisyhteisön organisoituminen

Metsästäjä-keräilijä eli hyvin yhteisöllistä elämää, jossa heimo-yhteisön normit rajoittivat tarkkaan ihmisen tekemisiä. Elämässä oli toisaalta monia positiivisia piirteitä: kaadettu riista jaettiin kaikkien heimon jäsenten kesken. Jos metsästysonni oli myötäinen kukaan ei nähnyt nälkää - myös leskien lapsista huolehdittiin. Heimo oli tasa-arvoinen - jokainen heimon miespuolinen jäsen sai vaikuttaa päätöksiin siitä mihin metsästysretki tai sotaretki suunnattiin.

Heimon jäsenen kohtalo riippui ensi sijassa heimon kohtalosta. Ihmisellä ei ollut elämää heimon ulkopuolella ja heimon tuho merkitsi usein heimon jäsenen tuhoutumista. Toisaalta jos mies kuoli taistelussa heimonsa puolesta hänen lapsistaan huolehdittiin. Heimon jäsenten kesken vallitsi voimakas solidaarisuus ja luottamus. Työtä tehtiin yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tämä koski erityisesti miehiä joitten tehtävä (metsästys ja sotiminen) vaati erityisen vahvaa yhteisöllisyyttä.

Heimojen välillä vallitsi voimakas antagonismi. Se heimo joka kykeni tehokkaimpaan yhteistyöhön tuhosi heimon joka ei kyennyt yhtä hyvään yhteistyöhön. Heimojen organisoitumisessa tapahtui heimojen välisen ryhmävalinnan takia koko ajan kehitystä.

Eriheimolaiset olivat aina potentiaalisia vihollisia. Heimon jäsenten moraali oli sisäryhmä-moraalia, jossa oman ryhmän jäseniä kohdeltiin veljinä mutta toisen heimon jäsenten tappaminen oli kunniakas teko.

Yhteisön normien rikkojia rangaistiin tylysti. Välttääkseen rangaistuksia ihminen kehittyi evoluution myötä sisäistämään heimon normit ja kokemaan syyllisyyttä normien rikkomisesta, vaikka ei olisi jäänytkään kiinni rikkomuksesta. Sisäistämistä kutsuttiin milloin jumalaksi milloin omatunnoksi.

Ihminen on kehittynyt siksi ihmiseksi jonka tunnemme tällaisessa heimoympäristössä. Ihmisellä on siksi kyky yhteistyöhön muittenkin kuin sukulaistensa kanssa - päinvastoin kuin simpansseilla. Yhtestyö on kuitenkin ehdollista - ihminen tekee yhteistyötä vain jos muutkin tekevät ja jos hän kokee tulevansa kohdelluksi reilusti.

Laajan organisaation ongelma

Ihmisyhteisöt kasvoivat historian kuluessa - syntyi suuria valtiota ja ylikansallisia yrityksiä. Ongelmaksi tuli miten saada ihmiset, joitten heimotunteet oli "optimoitu" pieniin yhteisöihin, toimimaan yhteistyössä suuressa organisaatiossa - miten esimerkiksi estää yrityksen tai valtion jakautuminen omaa etuaan jakaviksi klikeiksi. Ongelma on sama suuryrityksillä ja valtioilla. Ero on ehkä siinä että suuryritykset ovat tajunneet ongelman mutta valtioitten osalta elätellään kuvitelmaa että mitään ongelmaa ei ole vaan erilaisuus (erihenkisyys) on aina vain rikkaus.

Boyd ja Richerson käsittelevät ongelmaa ja sen ratkaisua sekä valtioitten että yritysten osalta:

1. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999

2. P.J. Richerson et al, Managing the Evolution of Business Cultures

Ratkaisut ongelmaan ovat aina puolinaisia - ongelmaa ei voida kokonaan ratkaista sillä laaja organisaatio sisältää aina sisäisten ristiriitojen siemenen. Ongelma on kuitenkin osittain ratkeava - paljon voi tehdä ristiriitojen vähentämiseksi.

Pakkovalta

Tylyin tapa muodostaa laaja organisaatio on se että yksi heimo A alistaa muut heimot B, ...,Z. Alistaminen vaatii kuitenkin voimaa ja paljon työtä ryhmän A puolelta. Alistaminen on ryhmän A yhteinen ponnistus (julkishyödyke) ja vaatii ryhmän A sisällä hyvin voimakasta yhteistyökykyä. Heimo A muodostaa eliitin, jonka sisällä kuitenkin heimotunteiden on oltava voimakkaita.

Hyvän esimerkin tällaisesta organisoitumisesta tarjoaa 1500-1700-lukujen Puola, vaikkakin Puolassa eliitti (aatelisto) edusti samaa etnistä ryhmää kuin alistettu kansa (maaorjat). Aateliston keskuudessa vallitsi suhteellisen vahva tasa-arvo: aateliston jäsenet kutsuivat toisiaan veljiksi (pan) ja sisariksi (pani). Tasa-arvo oli viety niin pitkälle että jokaisella Puolan aatelissuvulla oli veto-oikeus kaikkiin valtiopäivien päätöksiin.

Puolan aatelisto käytti myös hajoita-ja-hallitse-menetelmää. Maaorjien kurissa pitämiseksi aatelisto toi maahan paljon vierasta väestöä: mm. juutalaisia ja saksalaisia, joille annettiin erityisoikeuksia. Uskonnonvapauden takia maahan muutti vainoja pakenevia ihmisiä.

Juutalaisten tehtäväksi annettiin monet alistamiseen liittyvät erityistoimet kuten veronkanto. Juutalaiset olivat omiaan tehtävään korkean älykkyytensä ja sisäryhmä-moraalinsa takia.

Puolan pakkovalta, joka perustui väestön suuuren enemmistön alistamiseen, oli kuitenkin pitkän päälle heikko. Puola joutui 1700-luvulla naapurimaidensa jakamaksi.

Vastaavaan elitismin, alistamisen ja hajoita-ja-hallitse-tekniikan yhdistämiseen on perustunut moni valtio ja valitettavan moni yrityskin. Tällaisessakin organisaatiossa on toki myös kauniitakin piirteitä - kuten Puolan aateliston veljeyden aate. Mutta suurelle enemmistölle Puola oli pakkoyhteiskunta: "Aateliston taivas, juutalaisten paratiisi ja talonpoikien helvetti" Puolasta oli tapana sanoa.

Segmentaarinen hierarkkia

Eittämättä laaja organisaatio vaatii aina jonkinasteista hierarkkiaa mutta hierarkkia voi olla inhimillisempi ja tehokkaampi kuin Puolan aateliston harjoittama pakkovalta. Boyd ja Richerson puhuvat segmentaarisesta hierarkkiasta jossa jokainen taso on jäjestäytynyt omiksi heimoikseen. Ylimmällä tasolla on yksi heimo (johto) X, jonka alla on lukuisia heimoja X1, X2, ... Heimon Xi alla on taas heimot Xi1, Xi2 jne.

Kukin heimo Xij on suht tasa-arvoinen mutta kullakin heimolla on kuitenkin johtaja joka on samalla myös ylemmän heimon Xi jäsen. Heimon sisällä johtajan asema ei saa olla liian voimakas, mutta johtajan on kuitenkin huolehdittava siitä että organisaation ylätasoilta tulevat käskyt toteutetaan. Heimon Xij pitää olla varsin itsenäinen ja tasa-arvoinen, mutta sen päämäärien on kuitenkin oltava linjassa koko organisaation päämäärien kanssa.

Segmentaarinen hierarkkia sopii yhtä lailla yrityksiin, armeijaan ja valtioon. Sekin sisältää toki monia ristiriitojen siemeniä mutta on tehokkaampi kuin pakkoon, alistamiseen, elitismiin ja hajoita-ja-hallitse-tekniikkaan perustuva pakko-organisaatio.

Katso aiempi postaukseni Natsi-Saksan armeijan organisaatiosta.

Euroopan unioni pakkovaltana

Euroopan Unioni yrittää korvata kansallisvaltion EU-eliitin johtamalla ylikansallisella valtiolla, mikä tuntuu merkitsevän hidasta siirtymistä kohti pakko-organisaatiota. Kansa on EU:n ongelma samalla tavalla kuin Puolan aatelistonkin. Ongelman ratkaisuksi EU:n eliitti etsii vanhoja työkaluja - esimerkiksi maahanmuuton avulla pyritään luomaan eliitin päämääriä tukeva vierasperäinen heimo Eurooppaan.

1 kommentti:

Vasarahammer kirjoitti...

"Ongelman ratkaisuksi EU:n eliitti etsii vanhoja työkaluja - esimerkiksi maahanmuuton avulla pyritään luomaan eliitin päämääriä tukeva vierasperäinen heimo Eurooppaan."

EU kuitenkin jättää kansallisvaltion kulissit pystyyn, vaikka onkin perustamassa ylikansallista pakkovaltaan perustuvaa supervaltiota. Ihmiset eivät välttämättä huomaa, miten itsenäisyys viedään, kun kulissit pysyvät ja muutos etenee vaiheittain.

Ihmiset luulevat elävänsä itsenäisessä valtiossa, vaikka suurin osa lainsäädännöstä on peräisin Brysselin kasvottomilta virkamiehiltä. EU on myös erittäin puuduttava ja pitkästyttävä organisaatio, joten tavallisten ihmisten mielenkiinto EU-asioihin on hyvin vähäistä.

EU:n perustuslaki hylättiin, mutta tilalle tullut "sopimus" ajaa pitkälti saman asian.

Perustuslain vika oli siinä, että kuka tahansa pystyi lukemalla sen päättelemään, miten paljon suvereniteettia on jo siirtynyt keskusvallalle. Perustuslaissa oli kerrottu myös aiempien sopimusten sisältämät asiat eikä pelkästään uusia asioita. Vesitetyssä perustuslakisopimuksessa on vain ne uudet asiat.