Somalit - osa 2

Arvelin edellisessä postauksessani somalinuorten ongelmien Suomessa ja Britanniassa johtuvan ensi sijassa siitä, että he ovat ajautuneet irti perinteisestä somalien yhteisöllisyydestä:

BBC:n mukaan merkittävä osa somalinuorisosta on ajautunut vakavaan rikollisuuteen. Suomalaiset tiedotusvälineet antavat saman kuvan Suomen somalien tilanteesta. Kyseiselle somaleille on tunnusomaista että he ovat ajautuneet irti somaliyhteisöistä (klaaneista) ja omista perheistään eivätkä he osallistu juurikaan islamilaisen seurakunnan toimintaan. Toisaalta he eivät ole sopeutuneet myöskään suomalaiseen tai englantilaiseen yhteiskuntaan ja identiteettiin.

Nuorten rikollisuus ei tietenkään ole ainoa somalien ongelma Suomessa tai Englannissa - myös tyttöjen ympärileikkaus, aikuisten miesten khatin käyttö ja työn vieroksuminen ovat ongelmia, mutta palattakoon niihin myöhemmin, kun ymmärryksemme asiasta lisääntyy.

Somalia ja yhteisöllisyys

Sami Holmströmin laittama linkki viittaisi siihen että myös ongelmat Somaliassa itsessään saattaisivat johtua perinteisen somali-yhteisöllisyyden (klaani-järjestelmän) ohittamisesta:

Somali-yhteiskuntaa on kolonialismin päättymisen jälkeen alettu muovata suuntaan, joka ei ota huomioon somalien jakaantumista klaaneihin. On päinvastoin pyritty luomaan keskitetty hallinto perinteisen hajautetun klaanipohjaisen järjestelmän tilalle.

Kun keskushallitukseen osallistumisesta on tullut keskeisin vallankäytön mahdollistaja, kukin klaani pyrkii saamaan - yksin tai yhdessä jonkun toisen klaanin kanssa - keskushallituksen haltuunsa aseellisella toiminnalla. Samalla klaanien sisällä perinteisten klaanijohtajien (vanhimpien) valta on korvautunut ainakin osin sotaherra-vallalla.

Silloinkin kun keskushallinto valitaan vaaleilla, keskushallinto on aina yhden tai muutaman klaanin valtaa toisten klaanien yli. Demokratia ei toimi Somaliassa eikä se toimi juuri muuallakaan Afrikassa, koska keskitetty valta ei koskaan ole puolueilla vaan joillain heimoilla tai klaaneilla.

Myös YK on fiksoitunut ajamaan keskitettyä hallintoa Somaliaan, koska keskushallinnon olemassaolon oletetaan olevan toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Samin laittama linkki väittää tilastoihin viitaten että Somalia on toiminut pikemmin paremmin kuin huonommin, kun keskushallintoa ei ole ollut.

Perinteinen klaaneihin perustuva järjestelmä (Xeer) määrittelee mm. lainkäytön järjestelmän, joka perustuu siihen että uhrille maksetaan kompensaatio. Jos uhria ei ole, ei ole myöskään rikosta. Mikäli syyllinen ei kykene maksamaan kompensaatiota, syyllisen suku tai klaani joutuu maksamaan uhrille. Klaanilla on näin insentiivi pitää omat jäsenensä kurissa. Mikäli joku jäsen alinomaa aiheuttaa klaanille ongelmia tekemällä rikoksia ja aiheuttamalla klaanille kompensaatiovelvoitteen, klaani voi julistaa jäsenen lainsuojattomaksi. Samanlainen järjestelmä oli myös irlantilaisilla ja skotlantilaisilla klaaneillla aikoinaan.

Somalien klaanit ovat sisällissodan aikana siis ajautuneet usein veriseen konfliktiin keskenään, kun ne aikaisemmin toimivat enemmän tai vähemmän yhteistyössä. Kuvaavaa yhteistoiminnan rapautumiselle on se, että kun klaanit aiemmin olivat eksogaamisia eli puoliso hankittiin pääsääntöisesti toisesta klaanista, nyt on siirrytty endogamiaan - eli klaanien sisäisiin avioliittoihin.

Johtopäätös

En yhtään kuvittele, että klaaneihin perustuva järjestelmä olisi ongelmaton. Varmasti klaanien välillä on ollut aiemminkin konflikteja. Klaanijärjestelmä on varmasti myös ollut ainakin jossain määrin yksilöä tukahduttava ja suuressa määrin naisia sortava. Mutta tarkoitus onkin nyt ymmärtää somaleja ja somaliyhteiskuntaa. Taustojen ymmärtäminen on tärkeä asia pyrkiessämme ratkaisemaan ne valtavat ongelmat, jotka somalien kotouttamisessa Suomessa eittämättä on.

Vastaaminen edellisessä postauksessa esittämääni kysymykseen - voiko somaliyhteisö perinteisessä muodossaan edes selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa vai onko edellytettävä somalien täydellistä assimilaatiota - edellyttää taustojen ymmärtämistä.