lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Uskonnon irrationaalisuudesta - osa 4

Ceartin forms of religous life can also be extremely helpful in a market setting, because the religion provides a means of internalizing the proper market behaviour,

toteaa liberaali sosiologi Francis Fukuyama.

Joskus ihmettelen mitä näillä termeillä liberaali ja konservatiivi oikein tarkoitetaan. Olen Fukuyaman kanssa tässäkin asiassa 100%:sti samaa mieltä. Tiedän toki, että on myös joitain asioita, joista olen eri mieltä. Herää myös kysymys ovatko Vapaa-ajattelijain liiton fanaatikot liberalismia ja humanismia nähneetkään.

Lisäys 6.6. kello 11 ilmeisesti TM:n ensimmäisen kommentin jälkeen

Ehkä rationaalinen konservatiivi ja rationaalinen liberaali eivät eroa toisistaan millään oleellisella tavalla. Molemmat ajattelevat, että irrationaaliselta ja tehottomalta vaikuttavalla instituutiolla on todennäköisyydellä p joku piilotettu etu e. Konservatiivi on henkilö, jonka ennakko-oletus (nollahypoteesi) on että p (e) on suht suuri ja liberaali henkilö jonka ennakko-oletus on että p (e) on suhteellisen pieni.

Tosiasiassa tämä on tietysti yliyksinkertaistamista. Todellisuudessa meitä on paljon, joille ainakin jollain olemassaolevilla instituutioilla on positiivinen (tai negatiivinen !) arvo instituution tehokkudesta tai tehottomuudesta riippumatta. Minusta tässä ei ole mitään pahaa.

Joku tolkku tehottomien instituutioiden ylläpidossa kuitenkin pitää ehdottomasti olla. Esimerkiksi presidentti-instituution ylläpitämiseen ei riitä minusta se, että suomalaiset ihailevat valtaa ja poliitikkojen nöyryyttämistä. Helsingin yliopiston dosentti ja mediatutkija Juha Herkman totesi:

Suomalaisten ihailu on varsin konservatiivista, me kunnioitamme eliittiä ja valtaa.

Se, onko presidentti-instituutiolla joku piilotettu etu, on minulle hiukan epäselvää. Jos sellainen on olemassa, edun realisoituminen vaatisi ainakin viran täyttämistä Suomen etua ajavalla pätevällä valtiomiehellä. Pidän piilotetun edun olemassaoloa mahdollisena, koska Suomen suhteet Venäjään ovat äärimmäisen hankalat. Suhteita leimaa todellisuuudessa alhainen luottamuksen taso ja venäläisosapuolen heikko sitoutuminen olemassaoleviin sopimuksiin. Lisäksi julkinen puhuminen suhteiden hankaluuksista on osin tabu. Tällaisessa tilanteessa presidenttien väliset henkilökohtaiset suhteet voisivat parantaa valtioiden välisiä suhteita. En tosin näe merkkejä tällaisesta edusta Ahtisaaren ja Halosen ajalta.

Jos piilotetun edun olemassaolo on tässä tapauksessa epäselvää, selvää on sen sijaan ketkä edustavat suomalaisessa yhteiskunnassa "äärikonservatiivisuutta" ja ketkä "ääriliberalismia". Äärikonservatiiveja ovat useimmat sosialidemokraatit (mm. Ahtisaarta ja Jaakonsaarta lukuunottamatta) ja Halosen äänestäjät yleensä ja ääriliberaaleja ulkoministeri Stubb ja osa kokomuslaisista. Tarkoitan siis nimenomaan äärikonservatiiveja/ääriliberaaleja suhteessa presidentti-instituutioon ja sotilaalliseen sitoutumattomuuteen.

5 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Vapaa-ajattelijoiden joukkoon lienee ajautunut merkittävä määrä aspergerin oireyhtymästä kärsiviä tai periferian ahdistavasta uskonnollisesta ilmapiiristä paenneita ateisteja. Lisäksi sosiaalinen paine, vahva kokemus "oikeassaolemisesta" ja marginaalisuudesta, tekevät ihmisestä helposti fanaattisen.

Liberaali terminä on vielä epätäsmällisempi kuin konservatiivi. Liberaalius esimerkiksi talouspolitiikan yhteydessä voi tarkoittaa joko protektionismin ja kaupan esteiden vastustamista tai sitten niiden puolustamista, riippuen siitä, kummalla puolella Atlanttia ollaan. Kaksijakoisuus "konservatiivi vs. liberaali" on amerikkalaisen poliittisen hörhöilyn l. meemiliiman tulos.

Valitettavasti ajattelu ja jaottelu on rantautunut Eurooppaan ja tekee nyt tuloaan myös Suomeen. Se on valitettavaa, koska substantiivisissa kysymyksissä jaottelu on pääsääntöisesti hölmö.

Fukuyaman nimittäminen liberaaliksi on kuitenkin jonkinlaista käsitteiden uudelleenmäärittelyä ainakin amerikkalaisessa kontekstissa. Fukuyama kirjoitti tuon aikana, jolloin hän oli voimakkaasti kytköksissä USA:n republikaaneihin. Fukuyama toimi aikanaan läheisessä yhteistyössä Reaganin hallinnon kanssa ja oli merkittävä ns. neokonservatiivien ideologi aina vuoteen 2003 ja Irakin sotaan asti.

Konservatiivien "no true scotsman", jolla irtisanoudutaan Bush nuoremmasta ja hänen hallinnostaan, on epärehellinen eikä osoita aitoa kykyä tunnustaa ja oppia virheistä. En ota kantaa tällä liberaalien puolesta.

Itsekin luopuisin mielelläni noista termeistä, mutta jokin termi meillä pitäisi olla amerikkalaisen republikaanisen retoriikan kannattajille. Itse nimitän heitä konservatiiveiksi, mutta ymmärrän, että esimerkiksi sinun ja monen suomalaisen itseään konservatiivina pitävän korvaan tämä särähtää.

Jukka Aakula kirjoitti...

Varmasti paljon jo auttaa se, että näistä käsitteistä lähdetään edes keskustelemaan rehellisesti.

Amerikassa on todella vahvasti käymässä kulttuurisota, joka etäisesti muistuttaa sitä kulttuurisotaa 20-luvun Saksassa, josta tämän blogin nimi (Kansankokonaisuus, die Volksgemeinschft) juontaa juurensa.

Oma maailmankuvani on tämän blogin kirjoittamisen aikana muuttunut useaankin kertaan. Nimen valinnan ei ollut alunperinkään tarkoitus viitata kirjaimelliseen sitoutumiseen saksalaiseen konservatiiviseen vallankumoukseen, vaan kuvata sitä että blogin tarkoituksena on kritisoida ääri-individualismia yhteisöllisestä näkökulmasta ilman mitään mustavalkoista agendaa.

Välillä olen ehkä syyllistynyt joihin ylilyönteihin mutta tämä blogi on prosessi, joka ei ole vielä päättynyt. Agenda on osin avoin, osin sumea.

Amerikkalainen kulttuurisota vaikuttaisi minusta menneen överiksi. Mutta en tunne asiaa kovin hyvin.

IDA kirjoitti...

Klassisestihan liberalismi ja konservatismi eivät olekaan mitenkään toistensa vastakohtia. Enemmän kyseessä on suuntautumisero. Liberaalit eivät ehkä antaneet niin paljon painoa perinteisille instituutioille ja hierarkioille, mutta eivät he toisaalta mitään varsinaisia vallankumouksellisiakaan olleet.

Valistus vastaan uskonto ei sekään taas suoranaisesti mene niin, että olisi joku selvä, rintamaa jakava linja, jonka toisella puolella olisivat toiset ja toisella toiset.

Valkea kirjoitti...

"Fukuyama kirjoitti tuon aikana, jolloin hän oli voimakkaasti kytköksissä USA:n republikaaneihin."

- Tiedoksi, republikaanit ovat paleokonservatiivejä lukuunottamatta reaalisesti tarkasteltuna liberaaleja joistakin merkityksettömistä pintakiiltokonservatiivisistä koristeista huolimatta.

Valkea kirjoitti...

"Amerikkalainen kulttuurisota vaikuttaisi minusta menneen överiksi. Mutta en tunne asiaa kovin hyvin."

- Amerikkalainen kulttuurisota on 99 prosenttisesti pelkkää tyhjää sanojen kalistelua ihmisten sumuttamiseksi. Politiikan liberaalit peruslinjat säilyvät samoina vaalivoittajasta riippumatta. Suomessa on demarikepukokoomus, Englannissa on liblabcon ja nykyään jo ukipkin samassa mössössä ja Usassa on dem(c)on.