lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Asiantuntiija

Tietyn alan asiantuntijoiden ennustukset tulevaisuudesta korreloivat vahvasti keskenään. Sen sijaan ennustukset ovat useimmiten hyvin kaukana siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. (Lähde: Taleb, Black Swan)

Ongelma ei ole oikeastaan se, että ennustaminen on vaikeaa ja ennustukset siksi epäonnistuvat, vaan se, että ihmiset uudestaan ja uudestaan uskovat asiantuntijoiden tekemiin ennusteisiin. Vaikka asiantuntijat olisivat vilpittömiäkin - mitä he harvoin ovat - asiantuntijan ennustukset eivät yleensä ole sen parempia kuin kadunmiehenkään. Tämä koskee tietysti lähinnä taloutta, teknologian kehitystä ja politiikkaa.

Ollessani työssä suuressa tietoliikenneyrityksessä osallistuin monen muun asiantuntijaksi kutsutun henkilön kanssa yrityksen strategian miettimiseen. Asiantuntijoiden ennustus mobiiliteknologian tulevaisuudesta oli suunillleen se, että ihmiset soittavat lähitulevaisuudessa toisilleen videopuheluita mobiiliverkoissa.

Outoa tässä ennusteessa ei ollut se, että yrityksen teknologia-asiantuntijat erehtyivät noin pahasti ennusteissaan vaan outoa oli yksimielisyys. Kahvilakskusteluissa toki myönnettiin että videopuheluihin perustuva strategia saattoi olla ns. pahasti perseestä. Ko. videopuhelujen mahdollistamiseksi tehtiin laajoja tuotekehitysinvestointeja. Yritys osallistui laajasti ko. järjestelmien standardointiin.

Vaikka todellisuudessa kaikkia munia ei pantu samaan koriin, käytännössä näin kuitenkin pitkälti tehtiin. Investoinnit olivat todellisuudessa hukkaanheitettyjä.

Asiantuntijat eivät tietenkään aikuisen oikeasti uskoneet koko juttuun, mutta koska yrityksessä oli runsaasti työtehtäviä videopuheluihin liittyen, asiantuntijan oli kannattavaa teeskennellä uskovansa videopuheluihin. Teeskentely on tietysti tehokkaampaa, jos ainakin työpäivän ajaksi kykenee suggeroimaan itsensä uskomaan asiaan.

Videopuhelut saattavat toki jossain vaiheessa yleistyäkin mobiiliverkossa, mutta se onkin täysin toinen juttu. Sitä ennen mobiiliteknologiaa käytetään joka tapauksessa puhumiseen, Facebookiin kirjoittamiseen, surffaamiseen, mesettämiseen ynnä muuhun.

Samainen asiantuntijaongelma tulee esille monilla monilla aloilla. Soneran kurssin ollessa korkeimmillaan eräs Pankin sijoitusneuvoja neuvoi puolituttua eläkeläistä ostamaan kaikilla perintörahoillaan Soneran osakeita. Sanoin naiselle että laittaisi rahat pankkiin säästötilille niin kuin hän tekikin. Asiantuntijoiden harjoittama ennustaminen on usein silkkaa ekstrapolaatiota.

Yrityksen strategisesta suunnittelusta opin ainakin yhden läksyn: ison yrityksen pitäisi satsata jonkinlaisen strategiasalkkuun yhden strategian sijasta. (No tämän olisi kyllä voinut lukea strategian oppikirjoistakin.)

4 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Tuo on tärkein syy mihin tarvitaan konsultteja. Niillä ei ole mitään menetettävää, ja jos konsultin valitsee hyvin, ne eivät myöskään suosittele sitä ainoaa juttua mitä yritys on jo nyt tekemässä. Tietysti on taito valita sellainen konsultti, joka antaa yritykselle juuri sopivan tönäisyn, eikä välitä oman selkänsä turvaamisesta.

Nimim. konsultti

Jukka Aakula kirjoitti...

Mutta jos ongelma on yrityksen keskusteluilmapiiri, tolkuton konformismi ja epärehellisyys, siinä ei välttämättä konsultti enää riitä.

Väitteisin muuten että kun meillä on n kappaletta omaa etuaan ajavaa yksilöä sen sijaan että meillä olisi n yhteen hiileen puhaltavaa yhteisön jäsentä, tyhmyys tiivistyy joukossa enemmän.

Syy on se, että n:lle omaa etiuaan ajavalle yksilölle ei ole mitään etua haastaa yrityksen strategiaa. Siitä tulee haastajalle todennäköisesti vain harmia. n:lle firman etua ajavalle tulee paljon helpommin mieleen alkaa haastaa typeriä strategioita.

Mikko kirjoitti...

Jees. Tuo vain tuppaa olemaan moodi melkein kaikissa yrityksissä.

Olen ollut vain kerran sellaisessa pienessä firmassa, jossa ei ollut selvää vastakkainasettelua firman ja työntekijöiden välillä.

Selvimmin kulttuurin näkee palkkaneuvotteluista: jos työnantaja ei tajua, että on sen oma etu maksaa mahdollisimman hyvää palkkaa, homma menee väännöksi jossa palkka riippuu neuvottelutaidoista.

Jukka Aakula kirjoitti...

Totta.

Monessa firmassa tuntuu että mikä on työntekijälle plussaa on työnantajalta/työkaverilta pois.