sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009

Intia - maailman suurin demokratia

Tampereen Yliopiston valtio-opin emeritus apulaisprofessori Tatu Vanhanen on tullut kuuluisaksi kirjoistaan IQ and Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality. Kuten kaikki tiedämme nämä kirjat käsittelevät kansallista äo:ta ja sitä miten kansallinen äo vaikuttaa moniin hyvän elämän edellytyksiin (elinajanodote, kansantuote ja Human Develpoment Index).

Pitkän päivätyönsä suuri humanisti ja vaatimaton tieteentekijä on kuitenkin tehnyt demokratisoitumisen tutkimisessa. Demokratisoitumista Vanhanen ei selitä niinkään kansakunnan kansallisella äo:lla eikä kansantulolla vaan valtaresurssien indeksillä.

Vanhanen on osoittanut, että mitä keskitetympää valtaresurssien (maaomaisuus, koulutustaso, pääoma, ammatillinen osaaminen, asetaito) jakaantuminen on, sitä alhaisempaa on demokratia.

Valtaresurssien jakaantuminen selittää demokratisoitumista paremmin kuin kansantulo tai Human Development Index.

Hyppäys tästä havainnosta siihen, miksi Intia on onnistunut ylläpitämään demokratiaa lähes koko itsenäisyytensä ajan, on minulle osittain epäselvä. Epäilemättä jotkut valtaresurssit (uskonnollinen valta, maaomaisuus, koulutustaso) ovat Intiassakin nimittäin olleet keskittyneitä.

Kastijärjestelmä on kuitenkin luonut tilanteen, jossa yhden poliittisen ryhmän on vaikea saada vallan monopoli käsiinsä. On vaikea kuvitella että Intian kansallismielinen puolue (BJP) saisi hinduväestön enemmistön liittoutumaan saman puolueen taakse vaikkapa muslimeja vastaan luodakseen hinduvallan. Hinduvallan toteutuminen edellyttää ehkä, että muslimiterrorismi lisääntyy ja hindut alkavat yhteisen vihollisen olemassaolon kautta yhtenäistyä. Hindumodernisaation päämäärä lieneekin juuri tämä - tehdä hindulaisuudesta kristinuskon tyyppinen kaikki hindut yhdistävä uskonto, jonka jumala on Vishnu tai pikemmin Vishnun inkarnaatio Rama.



Intian demokratian säilyminen on ristiriidassa modernisaatioteorioiden kanssa joiden mukaan kansantulon ja koulutuksen nousu vasta luovat edellytykset demokratialle. Vanhasen teoria - katso vaikkapa Vanhasen uusin kirja Globaalit Ongelmat - selittää ilmiötä paremmin.

Voi jopa kysyä, eikä modernisaatio ole joissain tilanteissa pikemmin omiaan luomaan fasismia kuin demokratiaa. Sekä hindufundamentalismi että islamilainen fundamentalismi ovat pikemmin modernisaation luomia reaktioita konservativismille.

Toisaalta siinä että Vanhasen teoria selittää Intian demokratisoitumista modernisaatioteoriaa paremmin ei ole oikeastaan mitään outoa - Vanhanen on tehnyt väitöskirjansakin Intian demokratiasta, asunut Intiassa ja tehnyt paljon yhteistyötä intialaisten tutkijoiden kanssa.

En pyri tällä kirjoituksellani väittämään, että kastijärjestelmä on mustavalkoisesti hyvä ja että se pitää säilyttää. Enkä tietenkään väitä, että intialaisen kansakunnan todellinen syntyminen sitä kautta, että kastijärjestelmä puretaan ja että intialaisten enemmistö jakaisi yhteisen identiteetin, olisi paha asia. (Yhden identiteetin ajatus on tietenkin jo kansankokonaisuus-käsitteen takana.)

Kastijärjestelmän mahdollisesta purkautumisesta on kuitenkin aivan varmasti myös pahoja seurauksia. Kastijärjestelmä ei ole perlkästään alistamisen väline - vaan myös turvaverkko ja kansalaisyhteiskunnan enableri.

Länsimainen kritiikki intialaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan tuntuu joskus kohtuuttomalta. Päinvastoin kuin Kiina, Eurooppa ja Venäjä Intia on kyennyt välttämään laajat kansanmurhat ja totaaliset sodat 1900-luvulla ja säilyttämään demokratiansa. Päinvastoin kuin Kiina, Japani tai Vietnam Intia on kehittymässä moderniksi talousmahdiksi ilman että tie olisi kymmenien miljoonien ihmisten veren tahrima.

Kommenttien hyväksyminen voi viivästyä matkan takia.

tiistaina, joulukuuta 08, 2009

Salakielet

Olen usein spekuloinut sillä että suomenruotsin ainoa funktio on olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkon nimeltä Ankkalampi. Kotimaisten kielten laitos toteaa osittain saman romanikielen osalta:

Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).

Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.

Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.

Shiva Nataraja ja Tamilien maa

Shiva (शिव) on hindulaisuuden jumaluuden kolmiopin luova ja tuhoava jumala. Intiassa matkaava huomaa Shivan "läsnäolon" yleensä siitä, että Shivan kumppani Nandi-härkä makaa jossain valtijastaan tarkkaillen.

Shivan "pyhä perhe" ei ole suoranainen toisinto kristittyjen pyhästä perheestä. Perhe muodostuu kolmesta Jumalasta Shivasta, hänen varsin itsenäisestä vaimostaan Parvatista ja intialaisten suosituimmasta Jumalasta - onnellisen alun Jumalasta - norsupäisestä Ganeshasta. (Kuvan oikeassa alakulmassa on eräs Intian toistuvimpia symboleja - kivinen Shiva Lingam eli Shivan erektiossa oleva penis.)

Ganeshan pää juontuu Shivan mustasukkkaisuudesta. Tultuaan pitkältä matkalta kotiinsa hän näki komean miehen vaimonsa vieressä ja suutuspäissään katkaisi pojaltaan pään. Ganeshalle hankittiin nopeasti uusi pää ensimmäiseltä vastaan tulleelta nisäkkäältä. Tarinan uskottavuutta ei haitanne kuva josta voisi arvella pään olevan perua jo lapsuuden tapahtumista.

Länsimaisen kulttuurin harrastajan näkökulmasta Shivan merkittävin hahmo on kuitenkin Shiva Nataraja. Nataraja on tanssin kuningas. Nataraja-patsasta pidetään usein koko Intian kulttuurin symbolina.

Erityisesti Nataraja-patsas on symboli Tamilimaalle, joka on Shivan maa. Chidambaramin pienehkön tamilikaupungin Shri Shiva Nataraja temppeli on Tamilimaan kai kaunein Shiva Natarajalle omistettu temppeli. Myös länsimainen matkaaja pääsee näkemään temppelin pyhimmässä olevan Nataraja patsaan.

Video kuvaa temppeliä - parasta on kuitenkin musiikki.



Oma kiinnostukseni Tamilimaahan - ja se että vieraiilen siellä pian jo kolmannen kerran - johtuu ainakin siitä, että Tamilimaa on eittämättä Rajashtanin ohella syvintä ja aidointa Intiaa. Shivan maassa hindujen osuus väestöstä on yli 80%, muslimeja on kymmenisen prosenttia ja kristittyjä kuutisen prosenttia. Tamil Nadulla (தமிழ் நாடு) on varsin vahva historia. Intialaisen kulttuurin leviäminen Javalle, Balille, Burmaan, Kambodjaan ja Thaimaahan on Tamilien 900-luvun Chola-valtakunnan tuotosta.

Tamilien Chola-valtakunta oli ainoa intialainen valtakunta joka levisi Intian niemimaalta muualle. Valloittajia Intiaan on aina tullut - lähinnä luoteesta - mutta Intiasta ei ole lähdetty valloitusretkelle muulloin kuin 900-luvun Chola-valtakunnan aikana. Angkor Watin temppelikaupunki Kambodjassa on siis osittain jatkumoa tamilikulttuurista. Chidamparamin temppeli on Chola-valtakunnan perua.

Tamilit ovat edelleen vahva kansa. Tamilit ovat Intian yritteliäimpiä ihmisiä. Turistille Tamilimaa on miellyttävämpi kokemus kuin hektinen, sotkuinen ja kurjuuden, köyhyyden ja etnisten ristiriitojen vaivaama Pohjois-Intia. Tamili pitää omiensa puolta - BBC kuvaa tamileja Lontoon ehkä vahvimmin yhteen hiileen puhaltavaksi maahanmuuttajaryhmäksi - mutta on myös kiivas ja kärkäs nousemaan taisteluun.

Ps. Toni L. ehdotti minulle tutustumista myös erääseen yhteisöllisyyteen liittyvään tärkeään ilmiöön Tamil Nadussa. Erään yhteisresurssin - maataloudelle tärkeiden kastelujärjestelmien - hoito on viime aikoina Tamilimaassa romahtanut. Tämä "projekti" on toistaiseksi minulta täysin aloittamatta.

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

On siis kyse Pakistanin ydinaseesta

HS:n pääkirjoitus totesi tänään:

Vaikka julkinen keskustelu painottuu toisin, Pakistanin tapahtumat saattavat vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen jopa syvemmin kuin Afganistanin kehitys. Samalla ulkopuolisten mahdollisuus vaikuttaa itsemääräämisoikeuttaan varjelevaan Pakistaniin on pieni.

Terroriverkosto al-Qaidan johto on paennut Afganistanista Pakistaniin, jonne myös talebanien tukialue laajeni. Jos nämä kapinapesäkkeet jäävät ennalleen, Afganistanin vakauttaminen ja kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen eivät onnistu. Yhdysvaltain joukkojen lisääminen Afganistanissa voi työntää entistä suuremman joukon kapinallisia Pakistanin puolelle.

Pakistan ei periaatteessa hyväksy maaperälleen vieraita joukkoja, joten ääri-islamistien nujertaminen jää Pakistanin armeijalle. Se kuitenkin näkee Afganistanin talebaneissa jopa liittolaisen laajempien alueellisten etujensa ajamiseksi.

Korruptioepäilyjen ahdistama siviilipresidentti Asif Ali Zardari joutui viikko sitten luovuttamaan symbolisesti pääministerille asemansa Pakistanin ydinaseen ylimpänä siviilivalvojana. Zardari on liian heikko kääntämään armeijaa yksiselitteisesti länsiliittolaisten tueksi. Riskit jakaa koko maailma.


Asia lienee selvä. Afghanistanissa ollaan - ja Obama vaatii koko länneltä yhä vahvempaa osallistumista - lähinnä siksi että talebanien voitto Afghanistanissa olisi uhka Pakistanin länsimieliselle hallitukselle. Jos Pakistan romahtaa ja äärimuslimit saavat Pakistanissakin vallan, Pakistanin ydinase siirtyy islamilaisten ääriliikkeiden haltuun ja sitä myötä Euroopassa ja Intiassa toimivien terroriristiryhmien käsiin.

Naton Pääsihteeri kenraali Jaap de Hoop Scheffer totesi vuonna 2008, että jos sota Afganistanissa hävitään seurauksena on terrorismin kiihtyminen lännen kaupungeissa:

"This is the front line in the fight against terrorism, and what is happening in the Hindu Kush matters, because if terrorism is not dealt with in Afghanistan, the consequences will be felt not just in Afghanistan and the region, but also in London, Brussels and Amsterdam"

Mitä Sheffer ei sanonut oli se, että terroristeilla voi olla siinä vaiheessa käytössään jopa ydinase.

Globalisaatio on konkurssissa. Olemme luoneet maailman, jossa se, kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, on äärimmäisen tärkeää suomalaisillekin äänestäjille. Ekskluusio - onnellisen yhteiskunnan välttämätön ehto - on epäonnistunut.

Afghanistanissa ei surullista kyllä olla sen takia, että Afghanistanin naisten oikeudet turvattaisiin. On tekopyhää kritisoida Obamaa siitä, että hän ei ole tehnyt mitään Afghanistanin naisten oikeuksien puolesta.

Säästöehdotuksia Vanhaselle - osa 1

HS kertoi, että keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen vaatii valtion liian korkeita menoja arvostelevia kertomaan, mistä voitaisiin luopua. Vanhasen oma vaihtoehto laman rahoittamiseen ovat muun muassa veronkorotukset.

Säästöehdotus 1:

Luovutaan presidentti-instituutiosta. Säästö on pienehkö - 13 miljoonaa euroa. Koko vuoden 2009 budjetti on 45,9 miljardia euroa. (Mielenkintoista on, että vaikka kokonaisbudjetti laski vuodesta 2008 vuoteen 2009, presidentin budjetti nousi 37%.)

Kertaluontoisia lisätuloja saadaan runsaasti myymällä presidentin virka-asunto ja kesäasunto.

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

Suomalaisten negatiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta

Lainaan kolmea loistavaa analyysiä suomalaisten negatiivisuudesta.

1. Johanna Korhonen kirjoitti tänään HS:ssä artikkelissa Väkivallan marinoimat suomalaisten negatiivisuudesta Sofi Oksasen tapaukseen liittyen:

Ai perkele kuinka me tosisuomalaiset suututtiin, kun tommonen akka puhuu meistä paskaa. Nyt pitäis pimulle antaa oikein isän kädestä!

Keskustelu oli täsmäesimerkki siitä, mistä pitikin puhua: väkivallan kulttuurista. Oksasen mainitsemat perheissään väkivaltaiset miehet ovat vain yksi näyte suomalaisten monipuolisesta väkivaltaosaamisesta.

Me olemme kaikki väkivallan marinoimia – nekin, jotka eivät itse hakkaa tai ole hakattavina. Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa.

Väkivallan kulttuuria kannattelee jokainen aikuinen, jonka mielestä koulukiusaamiselle "ei mahda mitään" ja opettajalle "kanteleminen" on mammanpoikameininkiä. Väkivallan kulttuuri voimistuu nettikeskusteluissa, joissa keskenkasvuiset aikuiset lietsovat nimimerkkien suojissa vihaa milloin ketäkin kohtaan.

...

Työelämässä väkivallan kulttuuri kukoistaa monipuolisena. Se on nöyryyttämistä, syrjintää, tuhoavia hierarkioita ja institutionaaliseksi kivettynyttä epäoikeudenmukaisuutta. Johtaja ei viitsi tervehtiä, ja johdettava tekee kaikkensa sabotoidakseen yhteiset pyrkimykset.

Väkivallan kulttuuria edustaa esimies, joka raivostuu ja rupeaa huutamaan, kun alainen tuo palaverissa esiin jonkin työhön liittyvän epäkohdan.

Rujoa kulttuuria pohjustaa kaikenkattava tylyys. On ihan okei päästää ovi läiskähtämään perässä kulkevan päälle. Autoilija saa posottaa pysähtymättä suojatien yli.

Väkivallan kulttuuriin kuuluu pyrkimys mitätöidä ne, jotka jostakin koettavat puhua. "Suomella on omat ongelmansa, joihin Oksanen kohta kuuluu itsekin", Kalevan pääkirjoittaja määritteli.


2. Ruukinmatruuna kirjoitti aikapäiviä:

Ratkaisu ei ... ole suomalaisen kulttuurin muuttaminen. Emme yksinkertaisesti kykene siihen. Suomalainen kulttuuri on vuosituhantinen sopeuma - sekä biologisen evoluution että kulttuurievoluution osalta - niihin brutaaleihin oloihin, jotka vallitsevat 60. ja 70. leveysasteen sekä länsimaisen että itämaisen kulttuurin välissä.

Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että suomalaisten väkivaltaisuus muodostaa paljon paremman puskurin Euroopan islamisaatiota vastaan kuin keskieurooppalaisten sosiaalisempi kulttuuri. Jos suomalaista kulttuuria aletaan väkisin muuttamaan, tulos on katastrofi. Ilman väkivaltaisuuttamme emme yksinkertaisesti kykene vastaamaan niihin haasteisiin, minkä evoluutio meille asettaa.

Mikä on ratkaisu? Ehkäpä mitään ratkaisua ei ole, vaan meidän on vain opittava sietämään tällaisia pimahduksia ja otettava ne hintana siitä, että saamme elää vapaassa mutta äärimmäisen väkivaltaisessa maassa. Ehkä ratkaisu on vain se, että me opettelemme tulemaan toimeen väkivaltaisuutemme kanssa...


3. Negatiivisuus ja tylyys on myös valtava voimavara, kuten olen itse useasti todennut. Professori Vihavainen toi samoin kuin Ruukinmatruuna esiin negatiivisuuden voimavarana. Vihavainen kuvasi sitä miksi äärivasemmisto epäonnistui 1970-luvulla, vaikka media toitotti sosialismin siunauksellisuutta aivan kuin nykymedia monikultturismia:

Kollektiivinen mielenhäiriö ei juuri ollenkaan tarttunut laajempiin kansankerroksiin. Julkinen sana oli kyllä täynnä uutta evanekeliumia ... Mutta suuri enemmistö piti jukuripäisesti pintansa ja kieltäytyi uskomasta. Todettakoon että kyseessä ei ollut varsinainen älyllinen uroteko eikä moraalinenkaan.... Taistolaisuuden ydinsanoman perimmäiset argumentit eivät auenneet massoille. Maan ja kansan pelasti penseys, ehkä peräti tyhmyys.