Mm. Soinivaaralle tuntuu tulleen yllätyksenä, että perussuomalaiset - mm. Halla-aho loistavana poikkeuksena - pikemmin myötäilevät vanhakantaista myöntyvyyssuuntaa kuin kannattavat perinteistä kansallismielistä rautaa rajalle -linjaa.
Itse olen todennut, että perussuomalaisissa on ainakin jonkun verran ihmisiä jotka EU-vihassaan ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa ja ryhtyneet suoranaisiksi Venäjän Morsiamiksi. Lisäksi Putinin homokielteisyyttä ja muuta "perhearvojen ajamista" on joitteinkin suomalaisten konservatiivien silmissä tulkittu niin, että Putinin Venäjä on suomalaistenkin traditionalistien, kansallismielisten ja konservatiivien luonteva liittolainen.
Ilmiö on laajempi. Itävallan ja Ranskan äärioikeistolaiset puolueet ovat lähettäneet "tarkkailijoita" Krimin vaaleihin Putinin pyynnöstä, ymmärtävät Venäjän toimia ja veljeilevät muutenkin Euroopan vihollisen kanssa. Uusi äärioikeisto on "kansallismielistä" siis samassa mielessä kuin Norjan Nasjonal Samling aikoinaan myydessään Norjan Saksalle.
Tottakai itsekin koen tiettyä ymmärtämistä dostojevskilaista venäläistä konservatismia kohtaan. Mutta koska tajuan, että Venäjä on Suomelle uhka riippumatta siitä onko vallassa punaiset tai valkoiset, en tietenkään näe venäläistä konservatismia minään suomalaisen konservatismin liittolaisena. Kyse ei ole idelogioista vaan kansoista ja turvallisuuspoliittisista strategioista. Venäläinen kansallismielisyys on suomalaiselle kansallismieliselle uhka (vihollinen). Piste. Venäläinen liberalismi ei ole suomalaisen kansallismielisen vihollinen. Piste. Näin oli 100 vuotta sitten sortokauden aikana ja näin on nyt.
Ei kansallismielisyys ole edes oikeastaan varsinaisesti mikään aate vaan se on omien puolella olemista tiettyyn rajaan saakka. Symbolisesti määriteltyä yhteisöllisyyttä, missä symboli on kieli tai yhteinen historia. Tällaisena hetkenä asian ymmärtää kirkkaimmin.
Tottakai suhtaudun periaatteessa sympatisoiden muihinkin symbolisesti määriteltyihin yhteisöihin kuin omaan kansaani samalla lailla kuin suhtaudun peraattessa sympatisoiden muihin perheisiin. Mutta jos nämä yhteisöt alkavat uhata minua, sympatia loppuu siihen.
Itse olen todennut, että perussuomalaisissa on ainakin jonkun verran ihmisiä jotka EU-vihassaan ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa ja ryhtyneet suoranaisiksi Venäjän Morsiamiksi. Lisäksi Putinin homokielteisyyttä ja muuta "perhearvojen ajamista" on joitteinkin suomalaisten konservatiivien silmissä tulkittu niin, että Putinin Venäjä on suomalaistenkin traditionalistien, kansallismielisten ja konservatiivien luonteva liittolainen.
Ilmiö on laajempi. Itävallan ja Ranskan äärioikeistolaiset puolueet ovat lähettäneet "tarkkailijoita" Krimin vaaleihin Putinin pyynnöstä, ymmärtävät Venäjän toimia ja veljeilevät muutenkin Euroopan vihollisen kanssa. Uusi äärioikeisto on "kansallismielistä" siis samassa mielessä kuin Norjan Nasjonal Samling aikoinaan myydessään Norjan Saksalle.
Tottakai itsekin koen tiettyä ymmärtämistä dostojevskilaista venäläistä konservatismia kohtaan. Mutta koska tajuan, että Venäjä on Suomelle uhka riippumatta siitä onko vallassa punaiset tai valkoiset, en tietenkään näe venäläistä konservatismia minään suomalaisen konservatismin liittolaisena. Kyse ei ole idelogioista vaan kansoista ja turvallisuuspoliittisista strategioista. Venäläinen kansallismielisyys on suomalaiselle kansallismieliselle uhka (vihollinen). Piste. Venäläinen liberalismi ei ole suomalaisen kansallismielisen vihollinen. Piste. Näin oli 100 vuotta sitten sortokauden aikana ja näin on nyt.
Ei kansallismielisyys ole edes oikeastaan varsinaisesti mikään aate vaan se on omien puolella olemista tiettyyn rajaan saakka. Symbolisesti määriteltyä yhteisöllisyyttä, missä symboli on kieli tai yhteinen historia. Tällaisena hetkenä asian ymmärtää kirkkaimmin.
Tottakai suhtaudun periaatteessa sympatisoiden muihinkin symbolisesti määriteltyihin yhteisöihin kuin omaan kansaani samalla lailla kuin suhtaudun peraattessa sympatisoiden muihin perheisiin. Mutta jos nämä yhteisöt alkavat uhata minua, sympatia loppuu siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti