keskiviikkona, toukokuuta 21, 2014

Libya kaksi vuotta myöhemmin

Gaddafin kaatumisen jälkeen Libya on vielä paljon sekaisemmassa tilassa kuin Egypti oli Mubarakin romahtamisen jälkeen. Ei  kuitenkaan sentään aivan samanlaisessa verisessä totaalisessa sisällissodassa kuin Syyria.

Foreign Affairsin jutun mukaan Libya on käytännössä romahtamassa tai romahtanut sisällissotaan eri islamististen miliisi-ryhmien välille. Libyaan on myös syntynyt uusi "kansallinen armeija" - tai kansallinen miliisi-ryhmä - kenraali Khalifa Haftarin johdolla. Maan virallisen hallituksen merkitys on marginaalinen.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten näin:

"Pitkään on spekuloitu että Libyaan syntyy Gaddafin kaatumisen jälkeen valtatyhiö. Nyt Itä-Libya on irtautumassa osittain muusta Libyasta vahvistamalla itsehallintoa. Joku ajattelee näkevänsä tässä lännen intervention epäonnistumisen, toinen taas islamin mädännäisyyden.

Oikeasti Libyassa ei tietenkään ole syntymässä mitään valtatyhjiötä, vaan siellä on monta valtakeskittymää. Libya on heimoyhteiskunta ja heimoyhteiskunnassa on määritelmän mukaan monta valtakeskittymää. Valtio on heikko - mahdollisesti olematon.

Antropologi Salzmannin mukaan arabialaisista heimoyhteiskunnista puuttuu sosiaalinen koheesio. Siksi kansalaisyhteiskunta ja kansalaisyhteiskuntaan perustuva valtio on hyvin vaikeasti synnytettävissä:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative."


Libya on Salzmannin mukaan Lähi-Idän mittapuullakin erityisen vahvaa heimo-aluetta. Se ovatko Libyassa tällä hetkellä toimivat "islamistiset miliisit" todellisuudessa heimorajat ylittäviä islamistisia miliisejä vai ovatko ne oikeasti heimotaisteleijoita, jotka ovat ainoastaan ottaneet itselleen uskonnollisia symboleja, on minulle hieman epäselvää. Veikkaan, että pikemmin jälkimmäisiä. (Somaliassahan islamismi on onnistunut rikkomaan vanhoja heimorajoja. Hyvässä ja pahassa - lähinnä pahassa.)

Libyalla on kaksi mahdollisuutta: maa pysyy jakautuneena moneen erilliseen valtakeskittymään joiden välille syntyy hiljalleen jonkinlainen tapasapainotila, missä veriset taistelut hieman vähenevät nykyisestä. Toinen vaihtoehto on, että Libyassa tapahtuu Egyptin kaltainen sotilasvallankaappaus, joka palauttaa tilanteen Gaddafin aikaan. Jälkimmäinen vaihtoehto saattaa tuntua läntisestä tarkkailijasta luonnolliselta - vahvan armeijan puuttuminen tekee vaihtoehdon kuitenkin varsin epätodennäköiseksi.

Epätasapaino Libyassa ruokkii epätasapainoa lähialueilla kuten Chadissa, koko Lähi-Idän epätasapaino ruokkii maahanmuuton kautta myös epätasapainoa Euroopan suurkaupunkien kaduilla. Tämä ei tietenkään ole Euroopan ainoa uhka: Talouden rakenteet ovat heikossa kunnossa, eurooppalainen identiteetti on heikko ja Venäjä aiheuttaa epätasapainoa Euroopan itärajalla. Uusi uhka on Putinia kannattava äärivasemmistolainen ja äärioikeistolainen viideskolonnalaisuus.

Ei kommentteja: