On ollut hienoa seurata miten Nokia on romahduksen jälkeen koonnut itsensä ja lähtenyt uuteen nousuun. Suomessa romahdus sen sijaan on päällä. Taloudellinen romahdus. Ulkopoliittinen romahdus. Henkinen romahdus.
Natoa-keskustelua seuratessa olen huomannut selkeästi yhden ilmiön: se osa poliittisesta johdosta, joka on ajanut Nato-jäsenyyttä, on yksi toisensa jälkeen hiljentynyt. Ilmiö johtuu lähes varmasti siitä, että Venäjältä on tullut selkeät uhkaukset Suomeen, että Natoon ei ole lupa mennä. Suomen liikkumavara - mahdollisuus itse päättää Natoon menemisestä ja muista ulkopoliittisista linjauksista - näyttäisi olevan supistunut voimakkaasti. Vaikuttaa Niinistön kommentteja kuunnellessa, että mies suorastaan pelkää Venäjää. Eikä siinä mitään. Venäjää on varmasti syytäkin pelätä.
Suomi ei ole täysivaltainen pystypäinen maa vaan valtio jota leimaa a) pelko tai ainakin vitutus niiden ihmisten keskuudessa jotka suostuvat katsomaan totuutta silmiin ja b) tosiasioiden kieltäminen muiden keskuudessa. Tosiasioiden kieltäminen voi materialisoitua hedonistisena elämäntapa eli ajatuksena että "olen ikuinen nuori" - tai vaikkapa luottamuksena siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi kunhan vain keskusta vie meidät takaisin kultaiselle 70-luvulle. Tai kaikki muuttuu hyväksi, kunhan homoseksuaaliset saavat / eivät saa oikeutta solmia avioliittoon - eli keskitytään poliittisen näpertelyyn ja uskotellaan itselle että ollaan tekemässä tärkeää työtä.
Tilanne on tietysti pitkälti itse aiheutettua - olen puhunut asiasta ja Vasarahammer on selittänyt asian paremminkin: Suomettuminen ei koskaan päättynyt, mikä on estänyt normaalin kansalaiskeskustelun turvallisuuspolitiikasta. Vanhempi väki on uskonut, että Venäjän uhka torjutaan samanlaisella nöyristelypolitiikalla kuin Kekkosen aikaan. Nöyristelyä kutsutaan tosin viisaudeksi - asia ei termin vaihtamisen takia muuksi muutu. Toisaalta nuorisolle on selitetty vuosia, että Venäjässä ei ole mitään pelättävää - vain vanhat körmyt pelkäävät Venäjää, koska ovat niin ennakkoluuloisia.
No näillä nyt tietysti mennään. Yksilötasolla tilannetta ei kannata kuitenkaan hyväksyä - vaihtoehtona tilanteen hyväksymiselle on sama kuin aina tällaisissa tilanteissa:
a) vieraantuminen, henkinen irtiotto muusta kansasta ja ystävyyssuhteiden kuihtuminen tosella tavalla ajattelijoihin. "Suomi on asuinmaa - ei kotimaa".
b) henkinen tai muu vastarinta
c) oman edun hillitön ajaminen tyyliin "jaetaan perhehopeat ennen kuin kaikki romahtaa"
d) maastamuutto
e) välinpitämättömyys
Nokiallakin kaikki viisi ratkaisumallia olivat käytössä. Hyvin monet tekivät työtään kuten ennenkin vaikka olivat vieraantuneet firmasta. Odottelivat pakettia. Itse lähdin ilman pakettia ja totesin vielä lähtiessä, että tästä on tullut huono firma. Suomesta tuskin lähden - olen 58 vuotias - ja teen ainakin työurani loppuun täällä. Lapsilleni kerron asian niin kuin yllä selitin. Tehkööt omat johtopäätöksensä.
Suomi ei tietysti lopeta olemasta tämän romahduksen jälkeen niin kuin ei lopettanut Nokiakaan olemasta - Suomi saattaa jopa joskus myöhemmin lähteä Nokian tapaan puoli-itsenäisenä maana vahvaan taloudelliseen uuteen nousuun. Sortokauden aikakin oli taloudellisesti vahvan nousun aikaa, vaikka sitä leimasi samalla myös kansalaisten välinen kyräily ja kansan ja poliittisen johdon jakautuminen myöntyvyyden kannattajiin ja passiivisen tai aktiivisen vastarinnan kannattajiin.
Natoa-keskustelua seuratessa olen huomannut selkeästi yhden ilmiön: se osa poliittisesta johdosta, joka on ajanut Nato-jäsenyyttä, on yksi toisensa jälkeen hiljentynyt. Ilmiö johtuu lähes varmasti siitä, että Venäjältä on tullut selkeät uhkaukset Suomeen, että Natoon ei ole lupa mennä. Suomen liikkumavara - mahdollisuus itse päättää Natoon menemisestä ja muista ulkopoliittisista linjauksista - näyttäisi olevan supistunut voimakkaasti. Vaikuttaa Niinistön kommentteja kuunnellessa, että mies suorastaan pelkää Venäjää. Eikä siinä mitään. Venäjää on varmasti syytäkin pelätä.
Suomi ei ole täysivaltainen pystypäinen maa vaan valtio jota leimaa a) pelko tai ainakin vitutus niiden ihmisten keskuudessa jotka suostuvat katsomaan totuutta silmiin ja b) tosiasioiden kieltäminen muiden keskuudessa. Tosiasioiden kieltäminen voi materialisoitua hedonistisena elämäntapa eli ajatuksena että "olen ikuinen nuori" - tai vaikkapa luottamuksena siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi kunhan vain keskusta vie meidät takaisin kultaiselle 70-luvulle. Tai kaikki muuttuu hyväksi, kunhan homoseksuaaliset saavat / eivät saa oikeutta solmia avioliittoon - eli keskitytään poliittisen näpertelyyn ja uskotellaan itselle että ollaan tekemässä tärkeää työtä.
Tilanne on tietysti pitkälti itse aiheutettua - olen puhunut asiasta ja Vasarahammer on selittänyt asian paremminkin: Suomettuminen ei koskaan päättynyt, mikä on estänyt normaalin kansalaiskeskustelun turvallisuuspolitiikasta. Vanhempi väki on uskonut, että Venäjän uhka torjutaan samanlaisella nöyristelypolitiikalla kuin Kekkosen aikaan. Nöyristelyä kutsutaan tosin viisaudeksi - asia ei termin vaihtamisen takia muuksi muutu. Toisaalta nuorisolle on selitetty vuosia, että Venäjässä ei ole mitään pelättävää - vain vanhat körmyt pelkäävät Venäjää, koska ovat niin ennakkoluuloisia.
No näillä nyt tietysti mennään. Yksilötasolla tilannetta ei kannata kuitenkaan hyväksyä - vaihtoehtona tilanteen hyväksymiselle on sama kuin aina tällaisissa tilanteissa:
a) vieraantuminen, henkinen irtiotto muusta kansasta ja ystävyyssuhteiden kuihtuminen tosella tavalla ajattelijoihin. "Suomi on asuinmaa - ei kotimaa".
b) henkinen tai muu vastarinta
c) oman edun hillitön ajaminen tyyliin "jaetaan perhehopeat ennen kuin kaikki romahtaa"
d) maastamuutto
e) välinpitämättömyys
Nokiallakin kaikki viisi ratkaisumallia olivat käytössä. Hyvin monet tekivät työtään kuten ennenkin vaikka olivat vieraantuneet firmasta. Odottelivat pakettia. Itse lähdin ilman pakettia ja totesin vielä lähtiessä, että tästä on tullut huono firma. Suomesta tuskin lähden - olen 58 vuotias - ja teen ainakin työurani loppuun täällä. Lapsilleni kerron asian niin kuin yllä selitin. Tehkööt omat johtopäätöksensä.
Suomi ei tietysti lopeta olemasta tämän romahduksen jälkeen niin kuin ei lopettanut Nokiakaan olemasta - Suomi saattaa jopa joskus myöhemmin lähteä Nokian tapaan puoli-itsenäisenä maana vahvaan taloudelliseen uuteen nousuun. Sortokauden aikakin oli taloudellisesti vahvan nousun aikaa, vaikka sitä leimasi samalla myös kansalaisten välinen kyräily ja kansan ja poliittisen johdon jakautuminen myöntyvyyden kannattajiin ja passiivisen tai aktiivisen vastarinnan kannattajiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti