Economist-lehdessä esitetään väite ja tilastotietoa väitteen tueksi, että keskittyminen osakkeenomistajan tuottoon (osakkeen arvoon), joka on ollut yrityksissä vallalla 90-luvun alkupuolelta lähtien, on alentanut osakkeenomistajien saamaa tuottoa.
Kun yrityksen johto keskittyy osakkeen arvon nostamiseen, he eivät satsaa pitkänaikavälin tuottoon ja moni erittäin hyödyllinen investointi jää tekemättä. Toimitusjohtajista tulee osakkeenomistajien sätkynukkeja. Toimitusjohtajien palkkoihin lakeijan rooli on vaikuttanut itseasiassa voimakkaan positiivisesti, osakkeiden tuotto sen sijaan ei ole noussut, vaan laskenut.
Sama ongelma on demokratiassa. Kun suuri osa kansanedustajista keskittyy seuraaviin vaaleihin, äänimääränsä maksimointiin, näennäisistä asioista meuhkaamiseen ja itsensä narsistiseen esiintuomiseen, tärkeisiin pitkänaikavälin investointeihin kuten Nato-jäsenyyteen tai talouden rakenteiden kehittämiseen ei satsata. Demokratioissa valitettavasti BKT kehittyy nykyään hitaasti. Tällä annetaan propaganda-ase niiden ihmisten käsiin, jotka kuten Unkarin ja Venäjän johto, haluavat supistaa demokratiaa.
Ennen kuin mitään saadaan aikaan, pitää tulla kriisi, joka kasvattaa kriisitietoisuuden osakkeenomistajien, yritystenjohdon tai äänestäjien ja poliitikkojen keskuudessa niin korkeaksi, että ryhdytään tekemän jotain. Näin kävi Nokialla, joka onnistuttiin vasta syvän romahduksen kautta pelastamaan.
Suomessa presidentti Niinistö yritti luoda jonkinlaisen korjausliikkeen - edellisten johtajien aikaansaaman turvallisuuspolitiikan romahduksen jälkeen - uudella neljän jalan turvallisuuspolitiikallaan. Epäilen, että "Niinistön uudella turvallisuuspolitiikalla" on muuta kuin propagandistinen ja kansaa rauhoitteleva merkitys. Tilanteessa missä Suomi ei enää kykene korjaamaan turvallisuuspolitiikkaansa, koska pelkää Venäjän reagoivan agressivisesti, kriisitietoisuudesta ei ehkä turvallisuuspoltiikan osalta ole edes mitään hyötyä. Yritetään vain selitellä pois sitä tosiasiaa, että Suomesta on tullut Venäjän lakeijavaltio.
Kun Suomi nyt on eittämättä uussuomettunut lakeijavaltio ja Euroopan turvallisuuspoliittinen luuseri, talouden merkitys kasvaa edelleen. Kunniaton luuseri voi edes omissa silmissään säilyttää jonkinasteisen omanarvontunnon, mikäli hänellä on rahaa. Talous on kuitenkin sekin heikoissa kantimissa heikon johtamisen takia.
Jorma Ollila, joka viimeisinä vuosinaan Nokiassa pilasi päättämättömällä johtamisellaan suurelta osalta sen minkä oli aiemmin saanut aikaan, tietää nykyään varmasti heikon johtamisen kantapään kautta.
Jorma Ollila kirjoittaa Helsingin Sanomissa tänään suomalaisen poliittisen johtamisen heikkoudesta tilanteessa, missä Suomen turvallisuus ja talous on ryssitty onnettoman johtamisen ja demokraattisen päätöksenteon kautta:
Jäädäänpä odottelemaan mitä tapahtuu. Kansankokonaisuutta Suomen talouspolitiikan korjausliike kiinnostaa vain puolella sydämellä, koska Kansankokonaisuus tietää, että talouspolitiikan vahvistamisella tullaan ensi sijassa luomaan propaganda-aseita Suomen uussuomettuneelle linjalle.
Suomettumista perusteltiin edellisellä kerralla suurelta osin 70-luvun taloudellisella menestyksellä, jonka Neuvostoliiton kauppa loi. Kun nykymaailmassa ei Venäjän heikkouden takia ole mitään mekanismia, millä lakeijapolitiikka voisi parantaa Suomen taloutta, seuraavalla keskustavetoisella hallituksella tulee olemaan suuria vaikeuksia, millä perustella uussuomettumista. Talouden korjausliike tulee olemaan siksi ensisijainen asia Siplilän suomettumis-hallituksen politiikassa. Jos talous nousee, ehkä äänestäjät saadaan jotenkin uskomaan Pavlovin koiran lailla, että häpeämätön uussuomettuminen jotenkin edistää taloutta.
Keskustalle uussuomettuminen on itselleen tärkeää, koska sen kautta "ulkopoliittisesti epäilyttävät voimat" onnistutaan potentiaalisesti pelaamaan ulos Suomen hallituksista.
Kun yrityksen johto keskittyy osakkeen arvon nostamiseen, he eivät satsaa pitkänaikavälin tuottoon ja moni erittäin hyödyllinen investointi jää tekemättä. Toimitusjohtajista tulee osakkeenomistajien sätkynukkeja. Toimitusjohtajien palkkoihin lakeijan rooli on vaikuttanut itseasiassa voimakkaan positiivisesti, osakkeiden tuotto sen sijaan ei ole noussut, vaan laskenut.
Sama ongelma on demokratiassa. Kun suuri osa kansanedustajista keskittyy seuraaviin vaaleihin, äänimääränsä maksimointiin, näennäisistä asioista meuhkaamiseen ja itsensä narsistiseen esiintuomiseen, tärkeisiin pitkänaikavälin investointeihin kuten Nato-jäsenyyteen tai talouden rakenteiden kehittämiseen ei satsata. Demokratioissa valitettavasti BKT kehittyy nykyään hitaasti. Tällä annetaan propaganda-ase niiden ihmisten käsiin, jotka kuten Unkarin ja Venäjän johto, haluavat supistaa demokratiaa.
Ennen kuin mitään saadaan aikaan, pitää tulla kriisi, joka kasvattaa kriisitietoisuuden osakkeenomistajien, yritystenjohdon tai äänestäjien ja poliitikkojen keskuudessa niin korkeaksi, että ryhdytään tekemän jotain. Näin kävi Nokialla, joka onnistuttiin vasta syvän romahduksen kautta pelastamaan.
Suomessa presidentti Niinistö yritti luoda jonkinlaisen korjausliikkeen - edellisten johtajien aikaansaaman turvallisuuspolitiikan romahduksen jälkeen - uudella neljän jalan turvallisuuspolitiikallaan. Epäilen, että "Niinistön uudella turvallisuuspolitiikalla" on muuta kuin propagandistinen ja kansaa rauhoitteleva merkitys. Tilanteessa missä Suomi ei enää kykene korjaamaan turvallisuuspolitiikkaansa, koska pelkää Venäjän reagoivan agressivisesti, kriisitietoisuudesta ei ehkä turvallisuuspoltiikan osalta ole edes mitään hyötyä. Yritetään vain selitellä pois sitä tosiasiaa, että Suomesta on tullut Venäjän lakeijavaltio.
Kun Suomi nyt on eittämättä uussuomettunut lakeijavaltio ja Euroopan turvallisuuspoliittinen luuseri, talouden merkitys kasvaa edelleen. Kunniaton luuseri voi edes omissa silmissään säilyttää jonkinasteisen omanarvontunnon, mikäli hänellä on rahaa. Talous on kuitenkin sekin heikoissa kantimissa heikon johtamisen takia.
Jorma Ollila, joka viimeisinä vuosinaan Nokiassa pilasi päättämättömällä johtamisellaan suurelta osalta sen minkä oli aiemmin saanut aikaan, tietää nykyään varmasti heikon johtamisen kantapään kautta.
Jorma Ollila kirjoittaa Helsingin Sanomissa tänään suomalaisen poliittisen johtamisen heikkoudesta tilanteessa, missä Suomen turvallisuus ja talous on ryssitty onnettoman johtamisen ja demokraattisen päätöksenteon kautta:
Suomessa Ollilaa huolestuttaa eniten poliittinen päättämättömyys. Hän vaatii poliitikkoja ryhtymään toimiin ja aloittamaan muutosten tekemisen.
"Tarvitaan vahvaa johtajuutta panna toimeen suuret muutokset sen sijaan, että näperrellään eläkeläisten kalastuslupien kanssa tai karsitaan yliopistojen rahoitusta ja siirretään sama määrä varoja puutarha- ja maatalousyrittäjien tukemiseksi." Ollilan mukaan ongelmat eivät myöskään ratkea uusia selvityksiä tekemällä. Hän luottaa kuitenkin siihen, että hätä keinot keksii. Eikä keinoja oikeastaan tarvitse edes keksiä.
"Saksassa Gerhard Schröderin ja Ruotsissa Göran Perssonin ja Fredrik Reinfeldtin johdolla tehtiin suuria rakenteellisia uudistuksia. Ei niihin ole mitään tekijänoikeutta. Niitä pitäisi kopioida ja toteuttaa Suomessa, koska ne ovat todistetusti toimineet."
Se tarkoittasi työmarkkinoiden jäykkyyksien vähentämistä, jotta ihmisillä olisi kannustin tehdä töitä ja yrityksillä kannustin palkata. Julkista sektoria pitäisi supistaa, koska sen rahoittamiseksi tarvittavaa vahvaa talouskasvua ei ole odotettavissa.
"Tarvitaan vahvaa johtajuutta panna toimeen suuret muutokset sen sijaan, että näperrellään eläkeläisten kalastuslupien kanssa tai karsitaan yliopistojen rahoitusta ja siirretään sama määrä varoja puutarha- ja maatalousyrittäjien tukemiseksi." Ollilan mukaan ongelmat eivät myöskään ratkea uusia selvityksiä tekemällä. Hän luottaa kuitenkin siihen, että hätä keinot keksii. Eikä keinoja oikeastaan tarvitse edes keksiä.
"Saksassa Gerhard Schröderin ja Ruotsissa Göran Perssonin ja Fredrik Reinfeldtin johdolla tehtiin suuria rakenteellisia uudistuksia. Ei niihin ole mitään tekijänoikeutta. Niitä pitäisi kopioida ja toteuttaa Suomessa, koska ne ovat todistetusti toimineet."
Se tarkoittasi työmarkkinoiden jäykkyyksien vähentämistä, jotta ihmisillä olisi kannustin tehdä töitä ja yrityksillä kannustin palkata. Julkista sektoria pitäisi supistaa, koska sen rahoittamiseksi tarvittavaa vahvaa talouskasvua ei ole odotettavissa.
Jäädäänpä odottelemaan mitä tapahtuu. Kansankokonaisuutta Suomen talouspolitiikan korjausliike kiinnostaa vain puolella sydämellä, koska Kansankokonaisuus tietää, että talouspolitiikan vahvistamisella tullaan ensi sijassa luomaan propaganda-aseita Suomen uussuomettuneelle linjalle.
Suomettumista perusteltiin edellisellä kerralla suurelta osin 70-luvun taloudellisella menestyksellä, jonka Neuvostoliiton kauppa loi. Kun nykymaailmassa ei Venäjän heikkouden takia ole mitään mekanismia, millä lakeijapolitiikka voisi parantaa Suomen taloutta, seuraavalla keskustavetoisella hallituksella tulee olemaan suuria vaikeuksia, millä perustella uussuomettumista. Talouden korjausliike tulee olemaan siksi ensisijainen asia Siplilän suomettumis-hallituksen politiikassa. Jos talous nousee, ehkä äänestäjät saadaan jotenkin uskomaan Pavlovin koiran lailla, että häpeämätön uussuomettuminen jotenkin edistää taloutta.
Keskustalle uussuomettuminen on itselleen tärkeää, koska sen kautta "ulkopoliittisesti epäilyttävät voimat" onnistutaan potentiaalisesti pelaamaan ulos Suomen hallituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti