torstaina, kesäkuuta 18, 2015

Riippuvuus muista vahvistaa yhteistyötä, mutta myös rajoittaa vapautta

Olen kirjoittanut pian kymmenen vuotta yhteisöllisyydestä ja samalla tietysti myös yksilön autonomiasta.  Yksi varhainen havainto oli se, että yksilöiden riippuvuus toisista saman yhteisön jäsenistä saattaa vahvistaa yksilöiden kykyä tehdä yhteistyötä ja synnyttää merkittäviä tehokkuusetuja. Riippuvuus muista yksilöistä samalla kuitenkin määritelmänomaisesti alentaa yksilön autonomiaa.

Esimerkkinä mainitsin mm. seuraavan:

Amish-yhteisön jäseniltä vakuutusten ottaminen on kielletty, koska heidän ymmärryksensä mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välinen kaupallinen suhde rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta.

Toinen esimerkki on Rajamaiden asukkaiden riippuvuus toisistaan. Rajamaan asukkaan hyvinvointi on voimakkaasti riippuvainen koko yhteisön kyvystä puolustaa aluettaan, eikä vain yksilön omasta toiminnasta tyyliin Suo, kuokka ja Jussi. Rajamaan asukkaat joko kykenivät ratkaisemaan yhteistoimin puolustuksen ongelman ja turvaamaan olemassaolonsa tai tuhoutuivat. Ei olekaan ihme, että kansakunnat ja valtakunnat syntyivät nimenomaan Rajaseudun hengen generoimana. Historioitsia Peter Turchin on todennut:

Rajaseutu (frontier) on paikka missä sosiaalinen koheesio konfliktin indusoimana kasvaa. Jyrkin konflikti on vahvoilla kulttuurirajoilla (meta-ethnic frontier). Esimerkki kulttuurirajasta oli 1200-1600-luvuilla se metsäseudun ja aukean tasangon raja (steppe frontier), joka kulkee Moskovan eteläpuolella länteen ja itään. Pohjoisessa eli maataloutta ja metsästystä harjoittavia ortodoksikristittyjä, jotka olivat slaaveja ja suomalaisugrilaisia. Etelässä oli kirjava joukko islamiin kääntyneitä paimentolaisheimoja, joita alettiin myöhemmin kutsua yleisnimellä tataarit

Muistan keskustelun +Henri Hansenin kanssa amishi-esimerkistä muutaman vuoden takaa. Olimme eri mieltä asiasta siinä mielessä, että Henri painotti yksilön vapautta ottaa vakuutus sieltä mistä haluaa ja minä näin vakuutuskiellossa rationaalisen tavan vahvistaa yhteisön sisäistä koheesiota.

(Tukholman School of Economicsin professori Jörgen Weibull osoittaa riippuvuuden tehokkuutta vahvistavan vaikutuksen matemaattisesti. Kun ihmisen hyvinvointi on riippuvaista muiden hyvinvoinnista, Vangin dilemma transformoituu Koordinaatio-peliksi eli yhteistyön sfääri kasvaa.)

Muutama päivä sitten tajusin, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta palkansaajan eläkemaksuineen on käytännössä eksaktisti samalla tavalla rajoittava kuin amishien järjestelmä. Suomalaiset sidotaan yhteen eläkevakuutus-järjestelmään toisten suomalaisten kanssa halusivatpa he tätä tai ei.  Jos unohdamme tällä kertaa sen että eläkevakuutus-järjestelmä on todennäköisesti nuorempia ikäluokkia syrjivä, järjestelmään liittyy edelleen se haitta (tai hyöty), että se sitoo suomalaiset keinotekoisesti yhteen paljon vahvemmin kuin mitkään kauniit puheet kansallishengestä. Tosin ainakaan tällä hetkellä ei vaikuta, että tuo kohtalonyhteys (yhteinen häkki) yhteisen eläkevakuutus-järjestelmän kautta onnistuisi vahvistamaan suomalaisten kykyä tehdä yhteistyötä. Elämme edelleen voimakkaan polarisaation aikaa.

Elämme minusta myös aikaa, jolloin yksilön vapautta ja oikeuksia painotetaan enemmän kuin tehokkuus-näkökulmasta olisi todennäköisesti optimaalista. Hyvinvointimmehan on kuitenkin oleellisesti riippuvaista toisistamme. Onnistummeko säilyttämään itsenäisyytemme ja hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudessa. Edellistä uhkaa Venäjä ja poliitikkojemme kykenemättömyys ratkaista turvallisuusvajettamme - jälkimmäistä taloutemme vanhentuneet rakenteet ja hyvinvointiyhteiskunnan taipumus joutua vapaamatkustamisen kohteeksi.

Ei kommentteja: